Keittokokeeseen otetaan noin 20 keittokokoista, 45–55 mm mukulaa, jotka keitetään kuorittuna kypsäksi. Keittotulos arvioidaan hyvin valaistussa, puhtaassa, neutraalinhajuisessa ympäristössä valkoisella pöytäpinnalla tai talouspyyhkeen päällä.
Arviointi aloitetaan mukuloiden hajonneisuudesta. Suurikokoiset mukulat hajoavat helposti kypsennyksessä. Se ei johdu pelkästään pidemmästä keittoajasta, vaan suuren mukulan rakenne on myös hauraampi. Tärkkelyspitoisuus on korkea varsinkin tällaisten mukuloiden pintakerroksessa. Jos yli puolet mukuloista hajoaa enemmän kuin 10 %, erää voidaan pitää melko hajoavana, ja sen markkinoinnin myöhäistämistä kevättalvelle kannattaa harkita, mikäli sato on muutoin tervettä. Hajoavuusarvostelu jälkeen perunat halkaistaan.
Perunat voivat olla myös yllättävän jauhoisia. Se ei ole toivottavaa salaattiruuissa, laatikkoruuissa ja kiusauksissa. Jauhoisuutta voidaan tutkia puristelemalla ja maistelemalla halkaistuista perunoista pituussuunnassa edelleen puolitettuja lohkoja. Jos vettä tihkuu mallosta vain aavistuksen, se on kostea, muttei välttämättä vetinen. Jos malto murtuu kuivaksi raemassaksi eikä kosteutta tunnu maistamallakaan, peruna on hyvin kuiva, jauhoinen. Jauhoisuusarvosteluun kannattaa käyttää kaikkien keitettyjen mukuloiden toinen puolikas.
Makuvirheitä tutkitaan leikkaamalla ohuet siivut vähintään 10:stä vielä käyttämättömästä mukulapuolikkaasta ja sekoittamalla ne haarukalla muusiksi. Hitaasti kehittyvä, kitkerä maku kielen sivuosassa voi olla merkki kohonneesta glykoalkaloidipitoisuudesta, jolloin erä voi olla syytä määrityttää alan laboratorioissa. Makuvirhe voi olla myös tunkkaisuutta, karvautta tms. Selvästi makuvirheellisiä perunoita ei kannata markkinoida. Samasta syystä pahat painaumakohdat pellossa tai muuten selvästi ongelmalliset kohdat kannattaa nostaa erikseen.
Keittotummumisen eli jälkitummumisen toteamiseksi säilytetään makutestiin käytettyjä puolikkaita huoneenlämmössä pöydällä 2 tuntia. Arvosteluvaiheessa tutkitaan erityisesti ulkopintaa, sillä yleensä peruna tarjoillaan kokonaisena. Jos peruna on vain vähän tai ei lainkaan tummunut, tilanne on hyvä. Mikäli mukuloiden yleisvaikutelma on selvästi luotaan työntävän tumma, erää ei kannata markkinoida suurkeittiökäyttöön. Kotitalouskäytössä tummuminen ei juuri haittaa, koska perunat tarjotaan yleensä välittömästi kypsennyksen jälkeen.