Kasvuolosuhteiden vaikutus perunaan

Kasvuolosuhteilla on monenlaisia vaikutuksia perunan fysiologiaan ja laatuun. Kuivuus, märkyys ja kuumuus voivat aiheuttaa laatuvirheitä, jotka eivät näy päällepäin. Vaihtelevat kosteusolot voivat saada mukuloiden solukot repeilemään, ja seuraukset ilmenevät mustasydämisyytenä ja onttoutena tai kasvuhalkeamina. Mustasydämisyyttä voi aiheuttaa myös kuumissa oloissa kehittynyt hapenpuute. Kuivuus voi heikentää perunan ravinteidenottoa, ja esimerkiksi kalsiuminpuute ilmenee ruskolaikkuina ja muina maltovikoina.

Peruna viihtyy viileässä

Peruna viihtyy ja kasvaa parhaimmin melko viileissä lämpötiloissa. Varsiston kasvun optimilämpötilat ovat +20–25 °C. Mukuloiden kehitys on nopeinta, kun lämpötila on hieman alle +20 °C. Kun lämpötila on yli +30 °C, yhteyttäminen on yhtä heikkoa kuin noin +3 °C:n lämpötilassa, itujen ja varsien kasvu on hyvin heikkoa sekä mukulanmuodostus pysähtyy. Kuumassa maassa myös mukuloiden erilainen epämuotoisuus lisääntyy voimakkaasti. Kuumalla säällä perunan vedentarve on suuri, ja myös saatavilla olevan veden vähyys voi aiheuttaa ongelmia kasvulle. Perunan kasvuympäristön lämpötila noustessa yli +45 °C kuumuus tappaa kasvuston, ellei vettä ole saatavissa niin paljoa, että haihdunta kykenee pitämään kasvuston lämpötilan riittävän viileänä.

Suomessa on normaalisti hyvin vähän perunan kannalta liian korkeita lämpötiloja. Kuitenkin katteenalaisilla varhaisperunaviljelmillä aurinkoiset hellesäät nostavat lämpötilat nopeasti vaarallisen korkeiksi. Tietoja on tullut lähes +60 asteen pintalämpötiloista muovin alla penkissä. Hellesäillä varsinkin muovikatteet on syytä poistaa pikaisesti, jotta kuumuus ei kärvennä vasta taimettuneita perunakasvustoja ja viivästytä pahimmillaan usealla viikolla sadon valmistumista.

Itäminen perunapenkissä – ketjumukulat

Normaalisti uusi peruna ei pysty itä­mään pellolla. Itämislepo jat­­­kuu vielä noston jälkeen varastossakin joitakin viikkoja. Kuuman ja kuivan kesän jälkeen saattaa nostossa kuitenkin törmätä siihen, että uusi sato on alkanut itää jo pen­kissä. Lievimmillään oireet ilmenevät siten, että perunan sil­mästä työntyy esiin selvä itu. Pa­him­mil­laan ”itu” on muo­dostunut rön­syksi, jonka päähän on ke­hit­ty­nyt uusi pe­­ru­na – mukulat ovat sel­vässä ketjussa. Itu saattaa myös kasvaa maan pintaa uudeksi varreksi.

Perunan itäminen penkissä on fysiologinen kasvuhäiriö, ja se syntyy, kun lähinnä heinäkuussa on poik­keuk­sellisen kuumaa ja kuivaa. Useimmista muis­­ta vilje­ly­kas­veista poiketen peruna ei kuole ankaraankaan kui­vuu­teen. Kasvu ainoas­taan pysähtyy jatkuakseen taas olosuhteiden muut­tu­essa suotuisiksi. Kuivissa ja kuu­mis­sa olois­sa huo­noim­min vet­tä pi­dät­tä­villä, karkeilla mailla pe­ru­nan kas­vu py­sähtyy; kas­vus­to vaipuu sy­vään kuu­muus–kuivuushor­rokseen. Mu­­ku­la­­sa­dos­sa ei ta­­pahdu lain­kaan lisä­kas­vua, tai kasvu on hy­vin hi­das­ta.

Sateiden alettua kasvun edellytykset pa­laa­vat, ja peru­na­kin vir­koaa kui­vuushorroksestaan. Kuivuus yhdessä pen­kin kor­kei­den läm­­pö­ti­lo­jen kans­sa on kuitenkin aiheuttanut sen, että uuden sa­don mu­­ku­loissa nor­maa­­listi vielä syvässä lepotilassa olevat itu­silmut ovat pur­ka­neet itä­mis­le­pon­sa (dor­mans­sinsa). Yhteyttämistuotteet eivät va­ras­toidukaan en­nen kui­vuut­ta muodostu­neisiin mukuloihin, vaan pe­runa al­kaa ke­hit­tää nii­den sil­muis­ta uusia mu­kularönsyjä ja mu­ku­loi­ta. Lie­vim­millään il­miö näkyy sil­mu­jen ym­pä­­ris­tön turpoamisen tuot­tamana eri as­tei­se­na ulokkeisuutena ym. epä­muo­toi­suu­­tena.

Ankaran kuivuuden jälkeen nopeasti saatu runsas vesimäärä aiheut­taa hel­pos­ti muitakin on­­gel­mia. Kun perunan kasvu käynnistyy pit­kän py­säh­dyk­sen jäl­keen äkillisesti ja voi­mak­­kaana, mu­ku­lan solukot re­pei­le­vät her­käs­ti. Syn­tyy onttoutta ja kasvuhalkeamia, jot­ka edelleen hei­ken­tä­vät sadon käyt­tö­arvoa.