Jääntiperunat

Perunasato nostetaan nykyisin pääosin suurilla korjuukoneilla, joiden jäljiltä maa­han jää perunaa pahimmillaan yli tonni hehtaarilta. Jos näiden muku­loiden keskikooksi arvioi­daan 30 grammaa, mukulalukumäärä voi olla lähes 35 000 kpl/ha, eli liki istutuksen sie­men­perunamäärä. Vielä enemmän perunaa voi jäädä maahan silloin, kun joku pellonkohta jää syystä tai toisesta kokonaan nostamatta.

Talvien leudontuessa peru­nan­nostossa maahan jääneiden perunoiden kasvu seuraavana vuotena onkin alkanut olla yhä tavallisempi näky. Maan suojassa talveh­tineet perunat ovat seuraavana keväänä peltoon kylvettävästä viljelykasvista riippumatta rikka­kasvi­haitta. Peru­namaassa ne lisäävät lajikesekaannusta sekä toimivat tautilähteenä pilaten syksyllä sadon laadun.

Varmimmin jääntiperunat saadaan hävitettyä, jos perunan jälkeen syyskyntö korvataan kevätkynnöllä ja maa ajetaan aivan talven kynnyksellä ke­vyt­muokkaukseen tar­koitetulla kultivaattorilla tai lautasäkeellä pariin kertaan noin viikon välein. Muokkauksessa maan pintaan paljastuneet perunat tuhoutuvat alkutalven vuorottaisessa maan pinnan jää­tymisessä ja sulamisessa eivätkä enää keväällä ala kasvaa tai toimi tautien saastunta­lähteinä. Jos pelto on välttämä­töntä kyntää syksyllä, kyntö tehdään juuri ennen pysyvän lumen tuloa.

Jos peruna jää kokonaan nostamatta, sille kohtaa ei ole syytä istuttaa perunaa seuraavana keväänä, varsinkaan jos kevätmuokkauksessa pel­los­ta löytyy yksikin ehyt ja kova mukula. Paras vaihtoehto on viherkesanto, johon kylvetään nopeasti kehittyvää ja peittävää kasvilajia, esim. raiheinää tai ruis­vir­naa. Myös kemiallinen kesanto tuhoaa jääntiperunat. Jos on pakko kylvää jotain viljelykasvia, kaura on soveliain. Se kykenee nopeakasvuisena ja rehevänä peittä­mään rikkaperunat, joihin tavanomaiset viljojen rikkakasvintorjunta-aineet tehoavat heikosti.