Peruna-ankeroinen

Vuosi vuodelta laajenevat kitukasvuiset laikut perunapellossa saattavat viitata peruna-ankeroissaastuntaan. Ankeroisen vioittamassa perunassa on lyhyet ja haaroittuneet juuret ja kasvi näyttää kärsivän veden puutteesta. Saastunnan aiheuttajana on todennäköisimmin keltaperuna-ankeroinen, josta on maassamme pysyvä kanta, mutta valkoperuna-ankeroisenkaan mukanaolo ei ole pois suljettu.

Peruna-ankeroinen on noin 0,5 mm pitkä sukkulamato, joten sitä ei havaita paljain silmin. Tunkeuduttuaan perunan juureen naaras paisuu lukuisia toukkia sisältäväksi kystaksi, joka on halkaisijaltaan noin 1 mm. Aluksi kystat ovat vaaleita ja havaittavissa juuriin sekä hyvin runsaassa esiintymässä myös rönsyihin ja mukuloihin kiinnittyneenä. Myöhemmin kelta­peruna-ankeroisen kystat kellastuvat, kun valkoperuna-ankeroisen kystat pysyvät lähes valkoisina. Syksyyn mennessä kummankin lajin kystat tummuvat lähes mustiksi, irtoavat ja jäävät maahan lisääntymiskelpoisena useiksi vuosiksi.

Oireileva kasvusto on syytä tutkia nostamalla perunayksilöitä maasta. Heinä-elokuun vaihteen tienoilta alkaen ankeroinen näkyy perunan juurten pinnoilla keltaisina tai valkoisina pullistumina, kystoina.

Sekä kelta- että valkoperuna-ankeroinen ovat vaarallisia kasvituhoojia, joista on ilmoitettava kasvinsuojeluviranomaisille. High Grade -alueella (Tyrnävä ja Liminka) peruna-ankeroiset on luokiteltu hävitettäviksi kasvintuhoojiksi.

Linkit:
Peruna-ankeroiskuvia Invasive.org -sivustolla
Tietoa ankeroisista Ruokaviraston sivuilla