Ainoa kemiallinen varsistonhävitysaine perunalle on tällä hetkellä Mizuki. Lisätietoa Mizukin käytöstä löydät täältä.
Runsas perunakasvusto hidastaa korjuukoneen nostonopeutta, lisää seulaelevaattorin tärytys- ja erottelutarvetta sekä pienentää näin mahdollisuuksia saada mukaan multaa suojaamaan perunaa. Poistamalla varsinkin rehevän kasvuston varret ennen nostoa varmistetaan, että varsien erottelu ei rajoita korjuukoneen nostotehon hyväksikäyttöä. Hellävaraisessa nostossa multa erottuu vasta seulaelevaattorin yläosassa suojaten perunoita kolhiintumiselta.
Varsistonhävitys ei jouduta perunasadon tuleentumista. Perunankasvuston pitäisi alkaa tuleentua luontaisesti ennen nostoa, ja varsisto tulisi tuhota vasta sitten, kun näkyvissä on selvät luontaisen tuleentumisen merkit. Vielä aktiivisessa kasvussa olevan perunavarsiston tuhoaminen tuottaa sadon, jossa mukuloiden elintoiminnot ovat varastoon vietäessä vielä vilkkaita. Tuloksena on huonosti säilyvä ja helposti varastossa itävä sato.
Tuleentumisen tunnusmerkit
- kasvuston kellastuva yleissävy
- alkavat ruskettumat latvuston lehdissä
- mukulat irtoavat helposti rönsyistä, ja pääosa mukuloista jää penkkiin, kun varret vedetään maasta ylös
- kuori ei irtoa enää kevyesti peukalolla hierrettäessä
Välittömästi nostosta tärkkelys- tai ruokateollisuuteen tai muutoin suoraan käyttöön toimitettavalle perunalle varsistonhävitys on harvoin mielekästä. Myös varastoitavasta perunasta varret kannattaa jättää hävittämättä ennen nostoa, jos kasvustot ovat terveitä eivätkä kovin reheviä ja korjuukoneessa itsessään on jonkinlainen varsisilppuri ennen nostovannasta. Jos varsiston hävitykseen on tarvetta, terveeseen, rutottomaan ja suhteellisen pitkälle tuleentuneeseen kasvustoon riittää pelkkä varsien mekaaninen murskaaminen muutama päivä ennen nostoa tai nostokoneen oma varsisilppuri.
Palstaviljelmillä ja luomutuotannossa varsiston poisto on käytännössä ainoa keino suojata mukulasato rutolta. Varret poistetaan viimeistään silloin, kun lehdistä yli puolet on ruton tuhoamia tai kun mukuloissa löytyy ensimmäiset ruton merkit. Pienillä palstaviljelmillä varret niitetään ja viedään kokonaan pois. Luomupelloilla varret murskataan tarkoin penkkiä myöten, ja kasvuston jäänteet ohjataan mahdollisimman hyvin vakojen pohjiin.
Rehevissä kasvustoissa varsisto hävitetään joko kemiallisesti tai mekaanisen ja kemiallisen yhdistelmänä. Noston pitkittäminen varsistohävityksen jälkeen lisää erityisesti seittirupea sekä mm. harmaahilsettä ja phoma-kuivamätää. Toisaalta viimeisen ruttoruiskutuksen ja varsistohävityksen väli voi olla enintään noin viikko.
Siemenperunan varsistonhävitys
Siementuotannossa varsistohävitys on tärkeä vaihe noston valmistelussa, mutta siemensatoa ja sen elinvoimaisuutta ei kannata pilata ennenaikaisella varsistonhävityksellä. Varsistonhävitystä ei pidä käyttää mukulakoon säätelykeinona. Siemensadon mukulakokoon vaikutetaan ensisijaisesti muilla viljelytoimilla.
Siemenperunaviljelmälläkin varret hävitetään vasta, kun perunakasvustossa on selvät luontaisen tuleentumisen merkit. Varsistohävitys tehdään joko mekaaniskemiallisesti tai kemiallisesti. Jos kasvusto ei ole ennen varsiston hävittämistä alkanut vielä kunnolla tuleentua, pelkkä mekaaninenkin varsien poisto voi vioittaa perunaa. Mekaanis-kemiallisessa varsistohävityksessä osa kasvustosta (50-70 %) poistetaan mekaanisesti, ja jäljelle jäänyt varsisto käsitellään sen kuivahdettua 1-2 vrk:n kuluttua kemiallisesti. Perunasato nostetaan viimeistään kahden viikon kuluttua varsiston hävityksestä. Nosto pitkittäminen varsiston hävityksen jälkeen lisää erityisesti seittirupea, mutta myös mm. harmaahilsettä ja phoma-kuivamätää.