Perunaruton torjuminen kemiallisesti
Ennen perunan kukintaa tehtäviin ruiskutuksiin soveltuu parhaiten valmiste, joka suojaa myös ruiskutuksen jälkeistä uutta kasvua. Systeemiset eli sisävaikutteiset tehoaineet leviävät kasvin nestevirtausten mukana uusiin kasvinosiin. Tällaisia tehoaineita sisältävät mm. Infinito ja Proxanil (propamokarbi) sekä Zorvec Enicade (oksatiapiproliini). Paikallisesti lehden laajuuskasvua suojaavat esim. Ranman Top ja Revus. Revus soveltuu hyvin varhaisperunan rutontorjuntaan, koska sen varoaika on vain kolme päivää. Viimeisiin ruiskutuksiin soveltuvat parhaiten Ranman Top ja Shirlan hyvän mukularuttotehonsa ja lyhyen varoaikansa (7 vrk) ansiosta.
Mukularuton torjumiseksi ja munaitiöiden syntymisen estämiseksi perunakasvustot on saatava pidettyä terveinä nostoon saakka. Jos kasvustossa on ruttoa, sen tarttuminen mukuloihin estetään ajoittamalla nosto päivän kuivimpaan aikaan ja alkukuivaamalla sato voimakkaalla puhalluksella heti noston jälkeisenä yönä. Alkukuivaus vähentää myös varastotautien ilmaantumista satoon.
Ruiskutusväli
Sopiva ruiskutustiheys riippuu perunan kasvuvaiheesta ja sääoloista. Varsiston nopean kasvun vaiheessa ruiskutusväli on hyvä pitää lyhyenä uuden kasvun suojaamiseksi. Erityisesti kostealla säällä ruiskutusväli ei saisi olla viikkoa pidempi. Kukinnasta eteen päin, kun varsiston kasvu on laantunut, ruiskutusvälin voi suotuisissa oloissa pidentää noin 10-14 päivään.
Ruttotartunnan pysäyttäminen
Ruton leviämistä voidaan estää valmisteilla, joilla on parantava (kuratiivinen) vaikutus. Proxanilia voi käyttää ennaltaehkäisyn lisäksi heti saastunnan tapahduttua sekä siemenlevintäisen saastunnan käsittelyyn. Myös Ranman Top tehoaa jo kehittyneisiin itiöihin.
Käsittely tulee suorittaa mahdollisimman pian taudin oireiden havaitsemisesta, jotta siitä saadaan hyötyä.
Munaitiöt
Maassa pitkään säilyvistä munaitiöistä on muodostunut merkittävin perunaruton leviämistapa sen jälkeen, kun perunaruton vanhan pariutumistyypin A1 rinnalle Suomeenkin saapui 1990-luvun alussa uusi A2-pariutumistyyppi. Keskenään risteytyessään A1 ja A2 -pariutumistyypit tuottavat suvullisia munaitiöitä.
Ruttoisessa perunakasvustossa munaitiöiden muodostumiseen on suuri riski aina, kun samassa lehdykässä olevat ruttolaikut laajentuvat koskettamaan toisiaan. Ruttoisten varsi- ja lehtijäänteiden kanssa munaitiöt päätyvät maahan ja säilyvät siellä saastutuskykyisinä ainakin neljä vuotta.
Tehokkain keino munaitiöitä vastaan on niiden syntymisen estäminen. Tavanomaisessa viljelyssä munaitiöiden synty voidaan estää kattavan ruttosuojan ylläpitämisellä. Luomuviljelyssä hävitetään perunanvarsisto, kun rutto on tuhonnut 10% lehtien pinta-alasta, eli keskimäärin joka viidennestä lehdykästä löytyy ruttolaikku.
Erota harmaahome perunarutosta
Kaikki laikut perunan lehdessä eivät ole perunaruttoa. Kuivien pisaramaisten lehtipoltelaikkujen lisäksi perunakasvustoista näkyy harmaahometta. Se on syytä tuntea, ettei sekoita sitä perunaruttoon.
Perunarutto muodostaa lehteen vetistyneen laikun, jonka ulkokehälle kehittyy pian valkoista kuromapölyä. Sen erottaa, kun aamukasteista lehteä kääntelee valoa vasten. Yöllä vetistynyt laikku kuivuu päivän mittaan.
Myös harmaahome vetistää laikkuja lehtiin. Harmaahome etenee nopeimmin lehtisuonen kohdalta, jolloin laikusta kehittyy usein V:n muotoinen. Laikun vanhimpaan kohtaan reunaan tai keskelle kehittyy itiöitä, jotka ovat varren päässä koholla lehden pinnasta. Itiöt ovat syntyessään valkeita, myöhemmin harmaita. Harmaahome iskee herkimmin jo tuleentuviin lehtiin sekä kohtiin, joihin kuihtuva kukka on pudonnut.
Pahkahomeen torjunta ruttoruiskutuksilla
Paikoissa, joissa pahkahome, toiselta nimeltään varsikuolio, on vaivannut edellisvuosina, rutontorjunnan voi aloittaa esim. Shirlanilla. Shirlania käytettäessä ruiskutusväli on pidettävä lyhyenä, 4–5 päivänä, koska valmiste ei suojaa ruiskutuksen jälkeen kasvaneita lehtiä.