Kasvuolosuhteilla on monenlaisia vaikutuksia perunan fysiologiaan ja laatuun. Kuivuus, märkyys ja kuumuus voivat aiheuttaa laatuvirheitä, jotka eivät näy päällepäin. Vaihtelevat kosteusolot voivat saada mukuloiden solukot repeilemään, ja seuraukset ilmenevät mustasydämisyytenä ja onttoutena tai kasvuhalkeamina. Mustasydämisyyttä voi aiheuttaa myös kuumissa oloissa kehittynyt hapenpuute. Kuivuus voi heikentää perunan ravinteidenottoa, ja esimerkiksi kalsiuminpuute ilmenee ruskolaikkuina ja muina maltovikoina.
Peruna viihtyy viileässä
Peruna viihtyy ja kasvaa parhaimmin melko viileissä lämpötiloissa. Varsiston kasvun optimilämpötilat ovat +20–25 °C. Mukuloiden kehitys on nopeinta, kun lämpötila on hieman alle +20 °C. Kun lämpötila on yli +30 °C, yhteyttäminen on yhtä heikkoa kuin noin +3 °C:n lämpötilassa, itujen ja varsien kasvu on hyvin heikkoa sekä mukulanmuodostus pysähtyy. Kuumassa maassa myös mukuloiden erilainen epämuotoisuus lisääntyy voimakkaasti. Kuumalla säällä perunan vedentarve on suuri, ja myös saatavilla olevan veden vähyys voi aiheuttaa ongelmia kasvulle. Perunan kasvuympäristön lämpötila noustessa yli +45 °C kuumuus tappaa kasvuston, ellei vettä ole saatavissa niin paljoa, että haihdunta kykenee pitämään kasvuston lämpötilan riittävän viileänä.
Suomessa on normaalisti hyvin vähän perunan kannalta liian korkeita lämpötiloja. Kuitenkin katteenalaisilla varhaisperunaviljelmillä aurinkoiset hellesäät nostavat lämpötilat nopeasti vaarallisen korkeiksi. Tietoja on tullut lähes +60 asteen pintalämpötiloista muovin alla penkissä. Hellesäillä varsinkin muovikatteet on syytä poistaa pikaisesti, jotta kuumuus ei kärvennä vasta taimettuneita perunakasvustoja ja viivästytä pahimmillaan usealla viikolla sadon valmistumista.
Itäminen perunapenkissä – ketjumukulat
Normaalisti uusi peruna ei pysty itämään pellolla. Itämislepo jatkuu vielä noston jälkeen varastossakin joitakin viikkoja. Kuuman ja kuivan kesän jälkeen saattaa nostossa kuitenkin törmätä siihen, että uusi sato on alkanut itää jo penkissä. Lievimmillään oireet ilmenevät siten, että perunan silmästä työntyy esiin selvä itu. Pahimmillaan ”itu” on muodostunut rönsyksi, jonka päähän on kehittynyt uusi peruna – mukulat ovat selvässä ketjussa. Itu saattaa myös kasvaa maan pintaa uudeksi varreksi.
Perunan itäminen penkissä on fysiologinen kasvuhäiriö, ja se syntyy, kun lähinnä heinäkuussa on poikkeuksellisen kuumaa ja kuivaa. Useimmista muista viljelykasveista poiketen peruna ei kuole ankaraankaan kuivuuteen. Kasvu ainoastaan pysähtyy jatkuakseen taas olosuhteiden muuttuessa suotuisiksi. Kuivissa ja kuumissa oloissa huonoimmin vettä pidättävillä, karkeilla mailla perunan kasvu pysähtyy; kasvusto vaipuu syvään kuumuus–kuivuushorrokseen. Mukulasadossa ei tapahdu lainkaan lisäkasvua, tai kasvu on hyvin hidasta.
Sateiden alettua kasvun edellytykset palaavat, ja perunakin virkoaa kuivuushorroksestaan. Kuivuus yhdessä penkin korkeiden lämpötilojen kanssa on kuitenkin aiheuttanut sen, että uuden sadon mukuloissa normaalisti vielä syvässä lepotilassa olevat itusilmut ovat purkaneet itämisleponsa (dormanssinsa). Yhteyttämistuotteet eivät varastoidukaan ennen kuivuutta muodostuneisiin mukuloihin, vaan peruna alkaa kehittää niiden silmuista uusia mukularönsyjä ja mukuloita. Lievimmillään ilmiö näkyy silmujen ympäristön turpoamisen tuottamana eri asteisena ulokkeisuutena ym. epämuotoisuutena.
Ankaran kuivuuden jälkeen nopeasti saatu runsas vesimäärä aiheuttaa helposti muitakin ongelmia. Kun perunan kasvu käynnistyy pitkän pysähdyksen jälkeen äkillisesti ja voimakkaana, mukulan solukot repeilevät herkästi. Syntyy onttoutta ja kasvuhalkeamia, jotka edelleen heikentävät sadon käyttöarvoa.