Perunasato nostetaan nykyisin pääosin suurilla korjuukoneilla, joiden jäljiltä maahan jää perunaa pahimmillaan yli tonni hehtaarilta. Jos näiden mukuloiden keskikooksi arvioidaan 30 grammaa, mukulalukumäärä voi olla lähes 35 000 kpl/ha, eli liki istutuksen siemenperunamäärä. Vielä enemmän perunaa voi jäädä maahan silloin, kun joku pellonkohta jää syystä tai toisesta kokonaan nostamatta.
Talvien leudontuessa perunannostossa maahan jääneiden perunoiden kasvu seuraavana vuotena onkin alkanut olla yhä tavallisempi näky. Maan suojassa talvehtineet perunat ovat seuraavana keväänä peltoon kylvettävästä viljelykasvista riippumatta rikkakasvihaitta. Perunamaassa ne lisäävät lajikesekaannusta sekä toimivat tautilähteenä pilaten syksyllä sadon laadun.
Varmimmin jääntiperunat saadaan hävitettyä, jos perunan jälkeen syyskyntö korvataan kevätkynnöllä ja maa ajetaan aivan talven kynnyksellä kevytmuokkaukseen tarkoitetulla kultivaattorilla tai lautasäkeellä pariin kertaan noin viikon välein. Muokkauksessa maan pintaan paljastuneet perunat tuhoutuvat alkutalven vuorottaisessa maan pinnan jäätymisessä ja sulamisessa eivätkä enää keväällä ala kasvaa tai toimi tautien saastuntalähteinä. Jos pelto on välttämätöntä kyntää syksyllä, kyntö tehdään juuri ennen pysyvän lumen tuloa.
Jos peruna jää kokonaan nostamatta, sille kohtaa ei ole syytä istuttaa perunaa seuraavana keväänä, varsinkaan jos kevätmuokkauksessa pellosta löytyy yksikin ehyt ja kova mukula. Paras vaihtoehto on viherkesanto, johon kylvetään nopeasti kehittyvää ja peittävää kasvilajia, esim. raiheinää tai ruisvirnaa. Myös kemiallinen kesanto tuhoaa jääntiperunat. Jos on pakko kylvää jotain viljelykasvia, kaura on soveliain. Se kykenee nopeakasvuisena ja rehevänä peittämään rikkaperunat, joihin tavanomaiset viljojen rikkakasvintorjunta-aineet tehoavat heikosti.