Idätys nopeuttaa perunan kehitysrytmiä ja lyhentää perunan varsistoa. Idätyksen vaikutus perunan sadontuottokykyyn on sidoksissa käytettävissä olevaan kasvuaikaan. Suurin hyöty idätyksestä saadaan, kun käytettävissä oleva kasvuaika on perunan luontaiseen kasvuaikaan verrattuna lyhyt. Mitä pidempi kasvuaika on käytettävissä, sitä pienemmäksi jää idätyksen hyöty.
Idätysolot
Peruna idätetään ohuena kerroksena valoisassa paikassa, jossa lämpötila on 8–12 astetta. Valo pitää idut lyhyinä ja tukevina. Mitä korkeampi lämpötila on, sitä enemmän tarvitaan valoa. Ulkotila on hyvä idätyspaikka, koska yöaikainen viileys jarruttaa itujen pituuskasvua.
Lämpötilan nousu idätystilassa kahdella asteella merkitsee idätysajan lyhenemistä noin viikolla. Lämpimässä idätystilassa on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että valoa on runsaasti, jotta idut eivät kehity nopean pituuskasvun takia istutuksessa herkästi rikkoutuviksi pimeäiduiksi.
Jos perunoiden säilytysoloja ei voida pitää viileinä, vaan varastotila lämpenee, on parempi viedä perunat ulos kuin jättää lämpimään varastoon. Kuution laatikko tai 500 kilon suursäkki ovat käyttökelpoisia kompromisseja, kun idätys tehdään ulkona katoksessa tai muovin alla voimakkaasti vaihtelevissa valo- ja lämpöoloissa. Vähäinenkin valo ja vaihteleva lämpötila yhdessä ehkäisevät itujen liiallista kasvua. Ulos siirretyt perunat on syytä suojata yöpakkasilta, jos lämpötilan ennustetaan putoavan usean tunnin ajaksi selvästi alle -5 asteen.
Aikaiset lajikkeet
Perunantutkimuslaitoksen tutkimustulokset osoittavat, että aikaisia lajikkeita ei välttämättä tarvitse varsinaisesti idättää. Aikaisilla lajikkeilla kehitysrytmi on myöhäisempiä nopeampi, ja ne ehtivät tuottaa hyvin satoa myös idättämätöntä siementä käytettäessä.
Itse asiassa pitkään idätetty siemen kylmään maahan istutettuna voi antaa jopa huonompaa satoa kuin viritysidätetty siemen. Tämä ei tietenkään koske todella varhain katteiden alle istutettavaa varhaisperunaa, vaan aikaisia lajikkeita, joista on tarkoitus tuottaa satoa alkusyksyyn.
Myöhäiset lajikkeet
Myöhäisille lajikkeille lyhyt idätys on luonteva aikaisiin ja pitkä myöhäisiin istutuksiin. Idätys lyhentää kasvuaikaa, joten idätyksellä pystytään varmistamaan myöhäisen lajikkeen tuleentuminen ajoissa.
Viritysidätys
Optimaalisten idätysolojen puuttuessa voidaan käyttää viritysidätystä, jossa perunat tuodaan noin viikkoa ennen istutusta pois kylmästä (+4 °C) varastosta. Viikon aikana valkoiset itupiikit ehtivät paljastua, mutta idut eivät ehdi kasvaa liian pitkiksi. Tällainen siemenen käsittely on hyödyllinen kaikille muille paitsi kaikkein myöhäisimmille lajikkeille (Nicolan ja Kardalin tasoinen myöhäisyys), joille lisälämmön antaminen itujen herättämiseksi on tarpeen.
Yli-itäminen
Istutusten viivästyessä suunnitellusta ajankohdasta ensimmäisenä idätykseen otetut ja nopeimmin kehittyvät lajikkeet voivat itää liikaa varsinkin, jos niitä idätetään paksuna kerroksena kuution laatikoissa tai suursäkeissä. Pitkien pimeäitujen paakkuunnuttama siemenperuna hidastaa istutusta ja idut katkeilevat helposti. Pahimmillaan siemenperunan ja itujen kunto voi olla niin huono, että peruna taimettuu heikosti, ja kasvustot jäävät aukkoisiksi.
Yli-itämisen uhatessa siemenperuna on syytä purkaa kuution laatikoista tai suursäkeistä pienlaatikoihin, joissa perunakerros jää ohueksi, enintään 2-3 mukulan paksuiseksi. Hätätilassa yli-itävästä siemenperunasta voidaan levittää myös ohuiksi kerroksiksi peräkärryille tai lämmittämättömien kone- ja tarvikevarastojen lattioille.