Varastoon nosto
Tuleentuvien perunakasvustojen nostoja ei ole syytä viivyttää. Etenkin siemenperuna kannattaa nostaa heti, kun kuori kestää käsittelyn. Näin mukuloihin ei ehdi muodostua seittirupea. Varastoitava peruna tulisi pääosin saada ylös 20.–25. syyskuuta mennessä. Aumattavan tärkkelysperunan nosto puolestaan kannattaa keskittää syyskuun kahdelle viimeiselle viikolle.
Varastoon ja tärkkelysperuna-aumaan viedään vain tervettä ja ehyttä perunaa. Vedestä kärsineet tai muutoin heikkokasvuiset pellon kohdat nostetaan erikseen sekoittamatta satoa terveisiin varastossa tai tärkkelysperuna-aumassa.
Syysaamut ovat varsinkin pakkasöiden jälkeen lähelle puolta päivää kylmiä ja kosteita. Kylmässä nostettu peruna mustelmoituu herkästi. Vaurioituneet mukulat ovat myös herkkiä bakteeri- ja sienitautisaastunnoille. Varastoitavan tai aumattavan perunan nosto kannattaa keskittää iltapäivän puolelle, kun ilma on lämmennyt vähintään +5 asteeseen. Mahdollisuuksien mukaan nostoa jatketaan sitten pidempään illasta. Jos varsisto on ollut hyvin rehevä, pakkasen tuhoamaakin varsimassaa kannattaa vähentää mekaanisella murskaamisella muutama päivä ennen nostoa tai nostokoneen omalla varsisilppurilla.
Multa suojaa perunaa nostossa
Märkänäkään syksynä seulaelevaattorin haittoja ja tärytystä ei ole syytä käyttää eikä nostonopeutta ei kannata hidastaa vain siksi, että kaikki lajittelutasolle nouseva multa ehdittäisiin erotella pois perunan joukosta. Kosteissa ja viileissä olosuhteissa kehittyneen perunan kuori on normaalia heikompi, ja se kestää huonosti nostoa.
Nostossa multa on perunan paras suoja kolhuja vastaan. Mullan tulisi erottua nostokoneessa vasta seulaelevaattorin yläosassa. Multakokkareiden tai muutaman varrenkappaleen joutuminen perunan mukaan varastoon haittaa vähemmän kuin perunoiden runsas mustelmoituminen tai muu kolhiutuminen. Korjuukoneen lajittelutasolla on mullanerottelun sijaan tärkeämpää poistaa mahdollisimman hyvin perunan joukosta pilaantuneet ja vihertyneet mukulat.
Mukulan kuoren alainen mallon solukko sietää heikosti iskuja ja vaurioituu herkästi jokaisessa törmäyksessä tai pudotuksessa. Kuoren alle syntyviä kolhuja on erittäin vaikea havaita lajittelussa ja kauppakunnostuksessa. Perunan vioittumien minimoimiseksi pudotuskorkeudet tulee rajoittaa kovalle pinnalle 20 senttiin. Pudotukset perunan päällekään eivät saisi ylittää 50 cm korkeutta. Varastoitavan perunan nostossa korjuukoneen säiliön tyhjennyksissä laatikoihin on syytä käyttää aina pudotuksen vaimentimia ja perävaunuissa pohjalla pehmusteita.