Vuosi vuodelta laajenevat kitukasvuiset laikut perunapellossa saattavat viitata peruna-ankeroissaastuntaan. Ankeroisen vioittamassa perunassa on lyhyet ja haaroittuneet juuret ja kasvi näyttää kärsivän veden puutteesta. Saastunnan aiheuttajana on todennäköisimmin keltaperuna-ankeroinen, josta on maassamme pysyvä kanta, mutta valkoperuna-ankeroisenkaan mukanaolo ei ole pois suljettu.
Peruna-ankeroinen on noin 0,5 mm pitkä sukkulamato, joten sitä ei havaita paljain silmin. Tunkeuduttuaan perunan juureen naaras paisuu lukuisia toukkia sisältäväksi kystaksi, joka on halkaisijaltaan noin 1 mm. Aluksi kystat ovat vaaleita ja havaittavissa juuriin sekä hyvin runsaassa esiintymässä myös rönsyihin ja mukuloihin kiinnittyneenä. Myöhemmin keltaperuna-ankeroisen kystat kellastuvat, kun valkoperuna-ankeroisen kystat pysyvät lähes valkoisina. Syksyyn mennessä kummankin lajin kystat tummuvat lähes mustiksi, irtoavat ja jäävät maahan lisääntymiskelpoisena useiksi vuosiksi.
Oireileva kasvusto on syytä tutkia nostamalla perunayksilöitä maasta. Heinä-elokuun vaihteen tienoilta alkaen ankeroinen näkyy perunan juurten pinnoilla keltaisina tai valkoisina pullistumina, kystoina.
Sekä kelta- että valkoperuna-ankeroinen ovat vaarallisia kasvituhoojia, joista on ilmoitettava kasvinsuojeluviranomaisille. High Grade -alueella (Tyrnävä ja Liminka) peruna-ankeroiset on luokiteltu hävitettäviksi kasvintuhoojiksi.
Linkit:
Peruna-ankeroiskuvia Invasive.org -sivustolla
Tietoa ankeroisista Ruokaviraston sivuilla
Juuriäkämäankeroinen
Juuriäkämäankeroinen on mikroskooppisen pieni sukkulamato ja moni-isäntäinen perunan karanteenikasvintuhooja. Sen pääisäntäkasvit ovat peruna ja tomaatti. Kuitenkin myös monet muut kasvit ovat isäntäkasveja ja ylläpitävät ankeroiskantaa kasvukaudesta toiseen.
Juuriäkämäankeroiselle ei muodostu kystoja, joten sitä ei voida todeta peruna-ankeroistutkimuksessa. Mukulaoireiden perusteella ankeroinen voidaan määrittää laboratoriossa.