Perunan lehtilannoitus ei ole yleensä kannattavaa, mikäli kevään lannoitus on ollut tasapainossa ja muu viljelytekniikka kohdallaan. Runsaiden sateiden sattuessa vesi saattaa kuitenkin huuhdella karkeimmista maista liukoisen typen ja kaliumin vähiin.
Typen puute näkyy kasvustojen vaalenemista. Jos ympäristötuen typpiraja ei tule vielä vastaan, typpitäydennykseen voi käyttää ruttoruiskutuksen yhteydessä (ei kuitenkaan Epokin eikä Revuksen kanssa) lehtilannoitteena kaliumnitraattia, magnesiumnitraattia, typpiliuosta tai ureaa 5-10 kg N/ha. Kaliumnitraatti sopii erityisesti tilanteisiin, joissa pellon heikon kalitilan seurauksena on tarvetta myös täydentävään kalilannoitukseen. Lisälannoitus on tehtävä ennen kukinnan päättymistä, jotta se ei viivästytä liikaa perunan tuleentumista.
Merkittävin hyöty kasvukauden aikana annetusta täydennyslannoituksesta saavutetaan sellaisilla karkeilla mailla, joissa viljavuuslukemien perusteella perunan kaliumtarve on tärkkelysperunassa yli 140 kg/ha tai ruoka-, ruokateollisuus- ja siemenperunalla yli 160 kg/ha. Tällöin perunan kaliumtarpeen turvaamiseksi kannattaa antaa täydennyksenä kaliumnitraattia yhteensä 10–25 kg/ha K vastaava määrä lehtilannoituksena kolmen–neljän ensimmäisen ruttoruiskutuksen yhteydessä.
Hivenlannoitteiden osalta kasvukauden aikainen lisälannoitus voi joskus olla tarpeellista, jos niistä on puutetta eikä kevään lannoitus riitä kattamaan perunan ravinnetarvetta. Erityisesti maan pH:n ollessa korkea (yli 7) hivenravinteiden täydentäminen lehtilannoituksilla voi olla kannattavaa. Esim. mangaani, boori ja sinkki pidättyvät maassa nopeasti vaikealiukoiseen muotoon korkeassa pH:ssa.
Lisälannoitus lehtivihreämittausten perusteella
Monilla alueilla on maatalouskaupoissa tarjolla viljanviljelijöille lehtivihreämittauksia SPAD-tekniikalla viljakasvustojen typpitilan seurantaan ja mahdollisen lisälannoitustarpeen määrittämiseen.
Perunalla SPAD-mittauksien lukuarvoja ei voi suoraan siirtää lannoitustarpeeksi. Lisätypen tarve voidaan kuitenkin saada selville ns. typpi-ikkunoiden ja normaalisti lannoitetun kasvuston SPAD-lukemien avulla. Typpi-ikkunat ovat istutuksessa perustettuja ruutuja (3–5 ikkunaa/lohko), joissa typpilannoitus on esimerkiksi 30–50 kg/ha yli lohkolle käytetyn tason.
Vaihtoehtoisesti typpi-ikkunoiden puuttuessa etsitään lohkolta muuta kasvustoa selvästi rehevämpiä ja tummemman vihreitä kohtia, joista mitataan SPAD-lukemat peruslannoituksen vertailuarvoksi. Lisätyppitarpeen laskennassa typpieroksi otetaan tällöin 30 kg/ha. Typpierona voidaan käyttää myös sitä erotusta, joka muodostuu keväällä annetun typpilannoituksen ja ympäristötuen salliman suurimman typpilannoitusmäärän välille.
SPAD-arvojen määritykseen kerätään noin kaksikymmentä päätelehdykkää ylimmistä täysin kehittyneistä lehdistä (= 4. ylimmät lehdet) erikseen sekä normaalisti lannoitetusta kasvustosta että lannoiteikkunoista.
Tavoitteena on, että kasvuston SPAD-lukema on vähintään 95 % typpi-ikkunan väriarvosta. Perunasadon kannalta ensimmäinen kriittinen vaihe on mukulanmuodostuksen alku. Toinen kriittinen vaihe on mukulasadon lisäkasvun alkuvaihe täyskukinnan kynnyksellä.
SPAD-lukemista lisälannoitustarpeeksi
Normaalisti lannoitetun kasvuston ja typpi-ikkunoiden kasvustojen SPAD-arvojen sekä typpimäärien eron perusteella voidaan laskea kasvuston lisätypen tarve lähtökohtana, että kasvuston SPAD-lukemien pitäisi olla vähintään 95 % typpi-ikkunan väriarvosta.
Täydennystarve (kg N/ha) voidaan laskea kaavalla:
